Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kylki (7-L)

  1. ihmisillä ja eläimillä ruumiin sivuilla oleva, ruumiin etupuolen ja selän välinen alue
  2. (merenkulku) aluksen pitkä sivu
    Tullivene ajoi aluksen kyljelle.
  3. (geometria) kulman kärjestä lähtevä puolisuora
    Geometrisella kulmalla on kaksi kylkeä, kärjestä katsoen oikea ja vasen kylki.''
  4. sivu, laita
    Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkylki/
  • tavutus: kyl‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kylki kyljet
genetiivi kyljen kylkien
(kylkein)
partitiivi kylkeä kylkiä
akkusatiivi kylki;
kyljen
kyljet
sisäpaikallissijat
inessiivi kyljessä kyljissä
elatiivi kyljestä kyljistä
illatiivi kylkeen kylkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kyljellä kyljillä
ablatiivi kyljeltä kyljiltä
allatiivi kyljelle kyljille
muut sijamuodot
essiivi kylkenä kylkinä
translatiivi kyljeksi kyljiksi
abessiivi kyljettä kyljittä
instruktiivi kyljin
komitatiivi kylkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kylje-
vahva vartalo kylke-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

grillikylki, hongankylki, kallionkylki, kylkiasento, kylkihaava, kylkikaari, kylkikappale, kylkiliha, kylkilihas, kylkiluu, kylkimiina, kylkimyyry, kylkimyyryä, kylkipaisti, kylkipala, kylkipanssari, kylkipuoli, kylkirakennus, kylkirauta, kylkiruoto, kylkirusto, kylkisilava, kylkiuinti, kylkiviiva, mäenkylki, paahtokylki, palvikylki, puunkylki, savukylki, siankylki, vaarankylki, vuorenkylki

Aiheesta muualla muokkaa

  • kylki Kielitoimiston sanakirjassa
  • kylki Tieteen termipankissa