kylki
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- ihmisillä ja eläimillä ruumiin sivuilla oleva, ruumiin etupuolen ja selän välinen alue
- (merenkulku) aluksen pitkä sivu
- Tullivene ajoi aluksen kyljelle.
- (geometria) kulman kärjestä lähtevä puolisuora
- Geometrisella kulmalla on kaksi kylkeä, kärjestä katsoen oikea ja vasen kylki.''
- sivu, laita
- Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkylki/
- tavutus: kyl‧ki
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kylki | kyljet |
| genetiivi | kyljen | kylkien (kylkein) |
| partitiivi | kylkeä | kylkiä |
| akkusatiivi | kylki; kyljen |
kyljet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kyljessä | kyljissä |
| elatiivi | kyljestä | kyljistä |
| illatiivi | kylkeen | kylkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kyljellä | kyljillä |
| ablatiivi | kyljeltä | kyljiltä |
| allatiivi | kyljelle | kyljille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kylkenä | kylkinä |
| translatiivi | kyljeksi | kyljiksi |
| abessiivi | kyljettä | kyljittä |
| instruktiivi | – | kyljin |
| komitatiivi | – | kylkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kylje- | |
| vahva vartalo | kylke- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaTälle sanalle ei valitettavasti vielä ole lisätty etymologiaa, mutta voit halutessasi lisätä sen.
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adverbi: kyljellä, kyljekkäin, kyljellään
- substantiivit: kyljys, kylkiäinen
Yhdyssanat
muokkaagrillikylki, hongankylki, kallionkylki, kylkiasento, kylkihaava, kylkikaari, kylkikappale, kylkiliha, kylkilihas, kylkiluu, kylkimiina, kylkimyyry, kylkimyyryä, kylkipaisti, kylkipala, kylkipanssari, kylkipuoli, kylkirakennus, kylkirauta, kylkiruoto, kylkirusto, kylkisilava, kylkiuinti, kylkiviiva, mäenkylki, paahtokylki, palvikylki, puunkylki, savukylki, siankylki, vaarankylki, vuorenkylki