läpättävä

Suomi

Verbi

läpättävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä läpättää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	läpättävä	läpättävät
genetiivi	läpättävän	läpättävien (läpättäväin)
partitiivi	läpättävää	läpättäviä
akkusatiivi	läpättävä; läpättävän	läpättävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	läpättävässä	läpättävissä
elatiivi	läpättävästä	läpättävistä
illatiivi	läpättävään	läpättäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	läpättävällä	läpättävillä
ablatiivi	läpättävältä	läpättäviltä
allatiivi	läpättävälle	läpättäville
muut sijamuodot
essiivi	läpättävänä	läpättävinä
translatiivi	läpättäväksi	läpättäviksi
abessiivi	läpättävättä	läpättävittä
instruktiivi	–	läpättävin
komitatiivi	–	läpättävine