laiminlyöminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalaiminlyöminen (38)
- teonnimi verbistä laiminlyödä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | laiminlyöminen | laiminlyömiset |
genetiivi | laiminlyömisen | laiminlyömisten laiminlyömisien |
partitiivi | laiminlyömistä | laiminlyömisiä |
akkusatiivi | laiminlyöminen; laiminlyömisen |
laiminlyömiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | laiminlyömisessä | laiminlyömisissä |
elatiivi | laiminlyömisestä | laiminlyömisistä |
illatiivi | laiminlyömiseen | laiminlyömisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | laiminlyömisellä | laiminlyömisillä |
ablatiivi | laiminlyömiseltä | laiminlyömisiltä |
allatiivi | laiminlyömiselle | laiminlyömisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | laiminlyömisenä (laiminlyömisnä) |
laiminlyömisinä |
translatiivi | laiminlyömiseksi | laiminlyömisiksi |
abessiivi | laiminlyömisettä | laiminlyömisittä |
instruktiivi | – | laiminlyömisin |
komitatiivi | – | laiminlyömisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | laiminlyömise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
laiminlyömis- |
Etymologia
muokkaa- verbi laiminlyödä + johdin -minen