laittomuus

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

laittomuus (40)

  1. tilanne, jossa voimassa olevaa lakia ei ole
  2. lain vastainen olosuhde tai teko

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈlɑi̯t̪t̪omuːs/
  • tavutus: lait‧to‧muus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laittomuus laittomuudet
genetiivi laittomuuden laittomuuksien
partitiivi laittomuutta laittomuuksia
akkusatiivi laittomuus;
laittomuuden
laittomuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi laittomuudessa laittomuuksissa
elatiivi laittomuudesta laittomuuksista
illatiivi laittomuuteen laittomuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi laittomuudella laittomuuksilla
ablatiivi laittomuudelta laittomuuksilta
allatiivi laittomuudelle laittomuuksille
muut sijamuodot
essiivi laittomuutena laittomuuksina
translatiivi laittomuudeksi laittomuuksiksi
abessiivi laittomuudetta laittomuuksitta
instruktiivi laittomuuksin
komitatiivi laittomuuksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

sanan laiton vartalosta laittom- ja suffiksista -uus

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa