SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

lanko (1-G)

  1. oman aviopuolison veli
  2. oman sisaruksen aviomies

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈlɑŋkʷo̞]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lanko langot
genetiivi langon lankojen
partitiivi lankoa lankoja
akkusatiivi lanko;
langon
langot
sisäpaikallissijat
inessiivi langossa langoissa
elatiivi langosta langoista
illatiivi lankoon lankoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi langolla langoilla
ablatiivi langolta langoilta
allatiivi langolle langoille
muut sijamuodot
essiivi lankona lankoina
translatiivi langoksi langoiksi
abessiivi langotta langoitta
instruktiivi langoin
komitatiivi lankoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

lankomies, napalanko

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • lanko Kielitoimiston sanakirjassa