Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

laukaisija (12)

  1. henkilö, joka laukaisee; (arkikieltä) laukaisin

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlɑu̯kɑi̯ˌsijɑ/
  • tavutus: lau‧kai‧si‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laukaisija laukaisijat
genetiivi laukaisijan laukaisijoiden
laukaisijoitten
(laukaisijain)
partitiivi laukaisijaa laukaisijoita
akkusatiivi laukaisija;
laukaisijan
laukaisijat
sisäpaikallissijat
inessiivi laukaisijassa laukaisijoissa
elatiivi laukaisijasta laukaisijoista
illatiivi laukaisijaan laukaisijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi laukaisijalla laukaisijoilla
ablatiivi laukaisijalta laukaisijoilta
allatiivi laukaisijalle laukaisijoille
muut sijamuodot
essiivi laukaisijana laukaisijoina
translatiivi laukaisijaksi laukaisijoiksi
abessiivi laukaisijatta laukaisijoitta
instruktiivi laukaisijoin
komitatiivi laukaisijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo laukaisija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa