Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

lautakunta (10-J)

  1. tiettyä tehtävää varten asetettu monien henkilöiden muodostama toimielin

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlɑu̯t̪ɑˌkunt̪ɑ/
  • tavutus: lau‧ta‧kun‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lautakunta lautakunnat
genetiivi lautakunnan lautakuntien
(lautakuntain)
partitiivi lautakuntaa lautakuntia
akkusatiivi lautakunta;
lautakunnan
lautakunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi lautakunnassa lautakunnissa
elatiivi lautakunnasta lautakunnista
illatiivi lautakuntaan lautakuntiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lautakunnalla lautakunnilla
ablatiivi lautakunnalta lautakunnilta
allatiivi lautakunnalle lautakunnille
muut sijamuodot
essiivi lautakuntana lautakuntina
translatiivi lautakunnaksi lautakunniksi
abessiivi lautakunnatta lautakunnitta
instruktiivi lautakunnin
komitatiivi lautakuntine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lautakunna-
vahva vartalo lautakunta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

yhdyssana sanoista lauta ja kunta; alun perin < lautamiesten penkki, erään teorian mukaan < pöytäkunta

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

ammattioppilaslautakunta, arvostelulautakunta, julkisivulautakunta, keskusvaalilautakunta, koululautakunta, kuluttajavalituslautakunta, kutsuntalautakunta, palkintolautakunta, potilasvahinkolautakunta, sovittelulautakunta, taksoituslautakunta, tasa-arvolautakunta, terveyslautakunta, tutkijalautakunta, vaalilautakunta, verolautakunta, ylioppilastutkintolautakunta, ympäristölautakunta

Aiheesta muualla muokkaa

  • lautakunta Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Lautakunta. Kotimaisten kielten keskus