lautta
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- pölleistä tai tukeista koottu tilapäinen kelluva liikkumisväline, puulautta
- sisävesien alus, liikenneväline, joka kuljettaa joen tai vastaavan ylitse, lossi
- Joen yli pääsee joko siltaa pitkin tai lautalla.
- pyöreän puutavaran uitossa käytettävä puomeilla ympäröity muodostelma, puulautta
- Nykyisin uitettava puutavara on yleensä nipuissa, ns. avouitosta on luovuttu suuren tavarahukan vuoksi.
- veden pinnalla kelluva suurehko kerääntymä, esimerkiksi jäälautta, öljylautta, levälautta
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlɑu̯t̪ːɑ/
- tavutus: laut‧ta
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lautta | lautat |
| genetiivi | lautan | lauttojen (lauttain) |
| partitiivi | lauttaa | lauttoja |
| akkusatiivi | lautta; lautan |
lautat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lautassa | lautoissa |
| elatiivi | lautasta | lautoista |
| illatiivi | lauttaan | lauttoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lautalla | lautoilla |
| ablatiivi | lautalta | lautoilta |
| allatiivi | lautalle | lautoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lauttana | lauttoina |
| translatiivi | lautaksi | lautoiksi |
| abessiivi | lautatta | lautoitta |
| instruktiivi | – | lautoin |
| komitatiivi | – | lauttoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | lauta- | |
| vahva vartalo | lautta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
indoeurooppalainen, mahdollisesti germaaninen laina[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
autolautta, junalautta, jäälautta, kumilautta, lauttajää, lauttaliikenne, lauttasatama, lauttasilta, lauttaväylä, lauttayhteys, nippulautta, pelastuslautta, porauslautta, puoliuppolautta, puulautta, suurlautta, tukkilautta, öljylautta, öljynporauslautta
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).