lega

Italia

Verbi

lega

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä legare
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä legare

Ruotsi

Substantiivi

lega yl. (1) (yks. määr. legan [luo], mon. epämäär. legor [luo], mon. määr. legorna [luo])

1. eläimen yöpymisensä jälkeen jättämä kuoppa