Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

leimaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta leima

Verbi muokkaa

leimaa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä leimata
  2. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä leimata
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä leimata
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä leimata