liikutteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaliikutteleminen (38)
- teonnimi verbistä liikutella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | liikutteleminen | liikuttelemiset |
| genetiivi | liikuttelemisen | liikuttelemisten liikuttelemisien |
| partitiivi | liikuttelemista | liikuttelemisia |
| akkusatiivi | liikutteleminen; liikuttelemisen |
liikuttelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | liikuttelemisessa | liikuttelemisissa |
| elatiivi | liikuttelemisesta | liikuttelemisista |
| illatiivi | liikuttelemiseen | liikuttelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | liikuttelemisella | liikuttelemisilla |
| ablatiivi | liikuttelemiselta | liikuttelemisilta |
| allatiivi | liikuttelemiselle | liikuttelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | liikuttelemisena (liikuttelemisna) |
liikuttelemisina |
| translatiivi | liikuttelemiseksi | liikuttelemisiksi |
| abessiivi | liikuttelemisetta | liikuttelemisitta |
| instruktiivi | – | liikuttelemisin |
| komitatiivi | – | liikuttelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | liikuttelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
liikuttelemis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi liikutella + johdin -minen