liman

Suomi

Substantiivi

liman

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta lima

Azeri

Substantiivi

liman

1. satama

Englanti

Substantiivi

liman (monikko limans)

1. limaani

Etymologia

• ranskan sanasta limon (”lieju”), latinan sanasta limus (”lieju”).

Espanja

Verbi

liman

1. (taivutusmuoto) indikatiivin monikon 3. persoonan preesens verbistä limar
2. (taivutusmuoto, espanjanespanjaa) indikatiivin yksikön 2. persoonan teitittelymuodon preesens verbistä limar

Galego

Verbi

1. (taivutusmuoto) indikatiivin monikon 3. persoonan preesens verbistä limar

Krimintataari

Substantiivi

liman

1. estuaari
2. satama

Etymologia

• venäjän sanasta лиман

Lähteet

• V. A. Mirjejev, S. M. Usejinov (2002), Ukrajinsʹko-krymsʹkotatarsʹkyj slovnyk, Simferopol: Dolya, ISBN 966-7980-89-8

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui liman
määräinen	limanului
monikko	unor limanuri
määräinen	limanurilor

liman n. (määräinen: limanul, monikko: limanuri, määräinen: limanurile)

1. limaani
2. rannikko
3. (vanhentunut) satama, (kuvaannollisesti) suoja

Etymologia

• turkin sanasta liman

Liittyvät sanat

• (satama) port
• (särkkä) țărm
• (laguuni) lagună
• (murtovesi) estuar
• (rannikko) coastă

Tetum

Substantiivi

liman

1. käsi

Turkki

Substantiivi

liman -nı

1. satama