lippunen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalippunen (38)
- pieni lappu tai paperinpala
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlipːunen/
- tavutus: lip‧pu‧nen
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lippunen | lippuset |
| genetiivi | lippusen | lippusten lippusien |
| partitiivi | lippusta | lippusia |
| akkusatiivi | lippunen; lippusen |
lippuset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lippusessa | lippusissa |
| elatiivi | lippusesta | lippusista |
| illatiivi | lippuseen | lippusiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lippusella | lippusilla |
| ablatiivi | lippuselta | lippusilta |
| allatiivi | lippuselle | lippusille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lippusena (lippusna) |
lippusina |
| translatiivi | lippuseksi | lippusiksi |
| abessiivi | lippusetta | lippusitta |
| instruktiivi | – | lippusin |
| komitatiivi | – | lippusine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lippuse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lippus- | |
Etymologia
muokkaademinutiivi eli pienennysmuoto sanasta lippu
Idiomit
muokkaa- lippusia lappusia — sekalaisista irtopapereista
Aiheesta muualla
muokkaa- lippunen Kielitoimiston sanakirjassa