lomailija
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
lomailija (12)
- henkilö, joka lomailee
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlomɑi̯ˌlijɑ/
- tavutus: lo‧mai‧li‧ja
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lomailija | lomailijat |
genetiivi | lomailijan | lomailijoiden lomailijoitten (lomailijain) |
partitiivi | lomailijaa | lomailijoita |
akkusatiivi | lomailija; lomailijan |
lomailijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lomailijassa | lomailijoissa |
elatiivi | lomailijasta | lomailijoista |
illatiivi | lomailijaan | lomailijoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lomailijalla | lomailijoilla |
ablatiivi | lomailijalta | lomailijoilta |
allatiivi | lomailijalle | lomailijoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lomailijana | lomailijoina |
translatiivi | lomailijaksi | lomailijoiksi |
abessiivi | lomailijatta | lomailijoitta |
instruktiivi | – | lomailijoin |
komitatiivi | – | lomailijoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lomailija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka lomailee
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- lomailija Kielitoimiston sanakirjassa