Wikipedia
Katso artikkeli Lonkka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Lonkkaluu

Substantiivi muokkaa

lonkka (10-A)

  1. reiden ja lantion välisen lonkkanivelen ja lonkkaluun seutu
    Tärskyn jälkeen lonkkaa on kolottanut aina sateen edellä.
    Pyssymies yritti ampua metsoa lonkalta.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈloŋk.kɑ/
  • tavutus: lonk‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lonkka lonkat
genetiivi lonkan lonkkien
(lonkkain)
partitiivi lonkkaa lonkkia
akkusatiivi lonkka;
lonkan
lonkat
sisäpaikallissijat
inessiivi lonkassa lonkissa
elatiivi lonkasta lonkista
illatiivi lonkkaan lonkkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lonkalla lonkilla
ablatiivi lonkalta lonkilta
allatiivi lonkalle lonkille
muut sijamuodot
essiivi lonkkana lonkkina
translatiivi lonkaksi lonkiksi
abessiivi lonkatta lonkitta
instruktiivi lonkin
komitatiivi lonkkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lonka-
vahva vartalo lonkka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

lonkkaheitto, lonkkahermo, lonkkaluu, lonkkamalja, lonkkamurtuma, lonkkanivel, lonkkasärky, lonkkavika

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • lonkka Kielitoimiston sanakirjassa