lopullinen
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
lopullinen (38) (komparatiivi lopullisempi, superlatiivi lopullisin) (taivutus [luo])
- asian viimeinen tila, joka ei enää muutu
- Tutkija ei pidä perussuomalaisten romahdusta lopullisena – ”heillä on yhä potentiaalisia äänestäjiä” (aamulehti.fi)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlopulˌlinen/
- tavutus: lo‧pul‧li‧nen
Etymologia muokkaa
johdos substantiivista loppu (lopu- + -llinen)
Käännökset muokkaa
1. asian viimeinen tila, joka ei enää muutu
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adverbit: lopullisesti
- substantiivit: lopullisuus
Aiheesta muualla muokkaa
- lopullinen Kielitoimiston sanakirjassa