lopullinen

SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

lopullinen (38) (komparatiivi lopullisempi, superlatiivi lopullisin) (taivutus [luo])

  1. asian viimeinen tila, joka ei enää muutu
    Tutkija ei pidä perussuomalaisten romahdusta lopullisena – ”heillä on yhä potentiaalisia äänestäjiä” (aamulehti.fi)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈlopulˌlinen/
  • tavutus: lo‧pul‧li‧nen

EtymologiaMuokkaa

johdos substantiivista loppu (lopu- + -llinen)

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa