louhiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalouhiminen (38)
- teonnimi verbistä louhia
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | louhiminen | louhimiset |
genetiivi | louhimisen | louhimisten louhimisien |
partitiivi | louhimista | louhimisia |
akkusatiivi | louhiminen; louhimisen |
louhimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | louhimisessa | louhimisissa |
elatiivi | louhimisesta | louhimisista |
illatiivi | louhimiseen | louhimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | louhimisella | louhimisilla |
ablatiivi | louhimiselta | louhimisilta |
allatiivi | louhimiselle | louhimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | louhimisena (louhimisna) |
louhimisina |
translatiivi | louhimiseksi | louhimisiksi |
abessiivi | louhimisetta | louhimisitta |
instruktiivi | – | louhimisin |
komitatiivi | – | louhimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | louhimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
louhimis- |