louhiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalouhiminen (38)
- teonnimi verbistä louhia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | louhiminen | louhimiset |
| genetiivi | louhimisen | louhimisten louhimisien |
| partitiivi | louhimista | louhimisia |
| akkusatiivi | louhiminen; louhimisen |
louhimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | louhimisessa | louhimisissa |
| elatiivi | louhimisesta | louhimisista |
| illatiivi | louhimiseen | louhimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | louhimisella | louhimisilla |
| ablatiivi | louhimiselta | louhimisilta |
| allatiivi | louhimiselle | louhimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | louhimisena (louhimisna) |
louhimisina |
| translatiivi | louhimiseksi | louhimisiksi |
| abessiivi | louhimisetta | louhimisitta |
| instruktiivi | – | louhimisin |
| komitatiivi | – | louhimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | louhimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
louhimis- | |