loupe

Englanti

Substantiivi

loupe (monikko loupes)

1. luuppi

Ranska

Substantiivi

loupe f. (monikko loupes[luo])

1. suurennuslasi, luuppi
2. pahka

Aiheesta muualla

• loupe Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Verbi

loupe

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä louper
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä louper
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä louper
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä louper
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä louper