Wikipedia
Katso artikkeli Luento Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Luento

Substantiivi

muokkaa

luento (1)

  1. opetustarkoituksessa pidettävä esitelmä, yliopiston oppitunti
    Minusta yliopistossa on mukavampi käydä luennoilla kuin kirjatenteissä.
    Professori Virtanen piti mielestäni eilen oikein hyvän luennon.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈluent̪o/
  • tavutus: lu‧en‧to

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luento luennot
genetiivi luennon luentojen
partitiivi luentoa luentoja
akkusatiivi luento;
luennon
luennot
sisäpaikallissijat
inessiivi luennossa luennoissa
elatiivi luennosta luennoista
illatiivi luentoon luentoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luennolla luennoilla
ablatiivi luennolta luennoilta
allatiivi luennolle luennoille
muut sijamuodot
essiivi luentona luentoina
translatiivi luennoksi luennoiksi
abessiivi luennotta luennoitta
instruktiivi luennoin
komitatiivi luentoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo luenno-
vahva vartalo luento-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

oletettavasti sanasta lukea

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

luento-ohjelma, luento-opetus, luentokalvo, luentokurssi, luentolehtiö, luentomoniste, luentopäivä, luentosali, luentosarja, luentotunti, raamattuluento

Aiheesta muualla

muokkaa
  • luento Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 85 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa