Katso myös: lūpa

Substantiivi

muokkaa

lupa (10-E)

  1. päättävässä asemassa olevan antama suostumus jonkin tekemiseen
    Äiti ei anna lupaa.
    Ei sinne saa omin luvin mennä!
    Saanko luvan?
  2. viranomaisen antama oikeus jonkin tekemiseen
  3. (vanhahtava) koulusta annettu loma
    Koulun luvalla menemme mummolaan.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlupɑ/
  • tavutus: lu‧pa

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

indoeurooppalainen, mahdollisesti germaaninen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • lupa Kielitoimiston sanakirjassa
  • lupa Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 497 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Espanja

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

lupa f. (monikko lupas)

  1. suurennuslasi; luuppi
    mirar con lupa – tarkastella suurennuslasin kanssa
    Necesito una lupa para poder leer este texto. – Tarvitsen suurennuslasin voidakseni lukea tämän tekstin.

Indonesia

muokkaa

lupa

  1. unohtaa

Italia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

lupa f. (monikko lupe [luo])

  1. (naaras)susi

Liittyvät sanat

muokkaa

Kroaatti

muokkaa

lupa

  1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä lupati

Latina

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

Portugali

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

lupa f. (monikko lupas)

  1. luuppi; suurennuslasi

Substantiivi

muokkaa

Tšekki

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).