luvata (73-E) (taivutus[luo])

  1. vakuuttaa, että jokin tulee tapahtumaan, antaa vakuutus, lupaus jostakin, joka tulee tapahtumaan
    Lupaatko varmasti tulla?
    Hän ei siivonnut huonettaan, vaikka lupasi.
    En voi vielä tässä vaiheessa luvata mitään.
  2. antaa aihetta odottaa jotakin
    Sääennuste lupaa sadetta.
    Kuulostaa lupaavalta.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈluʋɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: lu‧va‧ta

Etymologia

muokkaa

sanan lupa vartalosta luva- ja suffiksista -ta[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • luvata kuu taivaalta
  • luvata yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista

Aiheesta muualla

muokkaa
  • luvata Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 497, 498, 503 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.