männistö
Katso myös: Mannisto, Männistö |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmænːist̪ø/
- tavutus: män‧nis‧tö
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | männistö | männistöt |
genetiivi | männistön | männistöjen männistöiden männistöitten |
partitiivi | männistöä | männistöitä männistöjä |
akkusatiivi | männistö; männistön |
männistöt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | männistössä | männistöissä |
elatiivi | männistöstä | männistöistä |
illatiivi | männistöön | männistöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | männistöllä | männistöillä |
ablatiivi | männistöltä | männistöiltä |
allatiivi | männistölle | männistöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | männistönä | männistöinä |
translatiivi | männistöksi | männistöiksi |
abessiivi | männistöttä | männistöittä |
instruktiivi | – | männistöin |
komitatiivi | – | männistöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | männistö- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla
muokkaa- männistö Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2