majestätsbrott

Ruotsi

Substantiivi

majestätsbrott n. (5) (yks. määr. majestätsbrottet [luo], mon. epämäär. majestätsbrott, mon. määr. majestätsbrotten [luo])

1. majesteettirikos

Etymologia

yhdyssana sanoista majestät ja brott