Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

manometri (5)[1]

  1. (mittaustekniikka) painemittari

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmɑnoˌmet̪ri/
  • tavutus: ma‧no‧met‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi manometri manometrit
genetiivi manometrin manometrien
(manometrein)
partitiivi manometria manometreja
akkusatiivi manometri;
manometrin
manometrit
sisäpaikallissijat
inessiivi manometrissa manometreissa
elatiivi manometrista manometreista
illatiivi manometriin manometreihin
ulkopaikallissijat
adessiivi manometrilla manometreilla
ablatiivi manometrilta manometreilta
allatiivi manometrille manometreille
muut sijamuodot
essiivi manometrina manometreina
translatiivi manometriksi manometreiksi
abessiivi manometritta manometreitta
instruktiivi manometrein
komitatiivi manometreine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo manometri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5