Substantiivi

muokkaa

marhaminta

  1. riimunvarsi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmɑrhɑˌmint̪ɑ/
  • tavutus: mar‧ha‧min‧ta

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.