marhaminta
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamarhaminta
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmɑrhɑˌmint̪ɑ/
- tavutus: mar‧ha‧min‧ta
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. riimunvarsi
|
Ks. riimunvarsi |
Aiheesta muualla
muokkaa- marhaminta Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.