SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

markkina (12)[1]

  1. (taloustiede, markkinointi) ostajien ja myyjien kohtaamispaikka, jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat sekä hinta muodostuu

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈmɑrkːinɑ/
  • tavutus: mark‧ki‧na

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi markkina markkinat
genetiivi markkinan markkinoiden
markkinoitten
(markkinain)
partitiivi markkinaa markkinoita
akkusatiivi markkina;
markkinan
markkinat
sisäpaikallissijat
inessiivi markkinassa markkinoissa
elatiivi markkinasta markkinoista
illatiivi markkinaan markkinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi markkinalla markkinoilla
ablatiivi markkinalta markkinoilta
allatiivi markkinalle markkinoille
muut sijamuodot
essiivi markkinana markkinoina
translatiivi markkinaksi markkinoiksi
abessiivi markkinatta markkinoitta
instruktiivi markkinoin
komitatiivi markkinoine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

jälkimarkkina, kotimarkkina, maailmanmarkkina, markkina-alue, markkina-anarkismi, markkina-arvo, markkina-asema, markkina-aukko, markkinaehtoisuus, markkinahakkuu, markkinahinta, markkinahäiriö, markkinajohtaja, markkinakauppa, markkinakausi, markkinakoju, markkinakorko, markkinamekanismi, markkinaoikeus, markkinapaikka, markkinaraha, markkinarako, markkinatalous, markkinatalousmaa, markkinatilanne, markkinatunnelma, markkinatutkimus, markkinavirhe, sisämarkkina, sähkömarkkinat, ulkomarkkina

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12