maschinierte

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä maschinieren
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä maschinieren
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä maschinieren
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä maschinieren
  5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta maschiniert (joka on partisiipin perfekti sanasta maschinieren)
  6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta maschiniert (joka on partisiipin perfekti sanasta maschinieren)
  7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta maschiniert (joka on partisiipin perfekti sanasta maschinieren)
  8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta maschiniert (joka on partisiipin perfekti sanasta maschinieren)
  9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta maschiniert (joka on partisiipin perfekti sanasta maschinieren)
  10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta maschiniert (joka on partisiipin perfekti sanasta maschinieren)
  11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta maschiniert (joka on partisiipin perfekti sanasta maschinieren)