mehrte

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä mehren
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mehren
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä mehren
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mehren