Wikipedia
Katso artikkeli Mekaniikka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

mekaniikka (9-A)

  1. (fysiikka) vuorovaikutuksia ja liikeilmiöitä tutkiva tieteen ala, fysiikan osa-alue
  2. (fysiikka) tiede, joka tutkii kappaleiden liikettä ulkoisten voimien vaikutuksesta
  3. koneen tai laitteen mekaaniset osat
    Elektronisen robotin mekaniikka on usein hyvin mutkikas.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmekɑˌniːkːɑ/
  • tavutus: me‧ka‧niik‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mekaniikka mekaniikat
genetiivi mekaniikan mekaniikkojen
(mekaniikkain)
partitiivi mekaniikkaa mekaniikkoja
akkusatiivi mekaniikka;
mekaniikan
mekaniikat
sisäpaikallissijat
inessiivi mekaniikassa mekaniikoissa
elatiivi mekaniikasta mekaniikoista
illatiivi mekaniikkaan mekaniikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mekaniikalla mekaniikoilla
ablatiivi mekaniikalta mekaniikoilta
allatiivi mekaniikalle mekaniikoille
muut sijamuodot
essiivi mekaniikkana mekaniikkoina
translatiivi mekaniikaksi mekaniikoiksi
abessiivi mekaniikatta mekaniikoitta
instruktiivi mekaniikoin
komitatiivi mekaniikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mekaniika-
vahva vartalo mekaniikka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

biomekaaninen, jatkuvan aineen mekaniikka, kineettinen, klassinen mekaniikka, mekaaninen, mekanismi

Yhdyssanat muokkaa

biomekaniikka, hienomekaniikka, kvanttimekaniikka, maarakennusmekaniikka, matriisimekaniikka, sähkömekaniikka, taivaanmekaniikka, virtausmekaniikka

Aiheesta muualla muokkaa