Katso myös: Mela

Suomi muokkaa

 
Mela

Substantiivi muokkaa

mela (9)

  1. kädessä pidettävä yksi- tai kaksilapainen varsi, jolla melotaan ja ohjataan venettä sitä veneen laitoihin tukematta
  2. (alatyyliä) penis

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmelɑ/, [ˈme̞lɑ̝]
  • tavutus: me‧la

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mela melat
genetiivi melan melojen
(melain)
partitiivi melaa meloja
akkusatiivi mela;
melan
melat
sisäpaikallissijat
inessiivi melassa meloissa
elatiivi melasta meloista
illatiivi melaan meloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi melalla meloilla
ablatiivi melalta meloilta
allatiivi melalle meloille
muut sijamuodot
essiivi melana meloina
translatiivi melaksi meloiksi
abessiivi melatta meloitta
instruktiivi meloin
komitatiivi meloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mela-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

airo, meloa, peräsin

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

perämela

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • mela Kielitoimiston sanakirjassa

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

mela f. (monikko mele)

  1. omena

Liittyvät sanat muokkaa

Kroaatti muokkaa

Verbi muokkaa

mela

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfektin feminiini verbistä mesti
  2. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfektin neutrin monikko verbistä mesti