melonta
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- merenkulkutapa, jossa etenemiseen tarvittava voima saavutetaan käyttämällä vipuvartena vesimassaa vasten käsin painettavaa melaa
- urheilumuoto, jonka suoritus perustuu melomiseen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmelont̪ɑ/
- tavutus: me‧lon‧ta
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | melonta | melonnat |
genetiivi | melonnan | melontojen (melontain) |
partitiivi | melontaa | melontoja |
akkusatiivi | melonta; melonnan |
melonnat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | melonnassa | melonnoissa |
elatiivi | melonnasta | melonnoista |
illatiivi | melontaan | melontoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | melonnalla | melonnoilla |
ablatiivi | melonnalta | melonnoilta |
allatiivi | melonnalle | melonnoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | melontana | melontoina |
translatiivi | melonnaksi | melonnoiksi |
abessiivi | melonnatta | melonnoitta |
instruktiivi | – | melonnoin |
komitatiivi | – | melontoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | melonna- | |
vahva vartalo | melonta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. merenkulkutapa, jossa etenemiseen tarvittava voima saavutetaan käyttämällä vipuvartena vesimassaa vasten käsin painettavaa melaa
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-J