Suomi muokkaa

Katso artikkeli Melonta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi muokkaa

melonta (9-J)[1]

  1. merenkulkutapa, jossa etenemiseen tarvittava voima saavutetaan käyttämällä vipuvartena vesimassaa vasten käsin painettavaa melaa
  2. urheilumuoto, jonka suoritus perustuu melomiseen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmelont̪ɑ/
  • tavutus: me‧lon‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi melonta melonnat
genetiivi melonnan melontojen
(melontain)
partitiivi melontaa melontoja
akkusatiivi melonta;
melonnan
melonnat
sisäpaikallissijat
inessiivi melonnassa melonnoissa
elatiivi melonnasta melonnoista
illatiivi melontaan melontoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi melonnalla melonnoilla
ablatiivi melonnalta melonnoilta
allatiivi melonnalle melonnoille
muut sijamuodot
essiivi melontana melontoina
translatiivi melonnaksi melonnoiksi
abessiivi melonnatta melonnoitta
instruktiivi melonnoin
komitatiivi melontoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo melonna-
vahva vartalo melonta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

koskimelonta, melontakilpailu

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-J