merikortti

Suomi

Substantiivi

merikortti (5-C)

1. (merenkulku) merikartta

Ääntäminen

• IPA: /ˈmeriˌkort̪ːi/
• tavutus: me‧ri‧kort‧ti

Etymologia

yhdyssana sanoista meri ja kortti

Käännökset

1. merikartta

Ks. merikartta

Aiheesta muualla

• merikortti Kielitoimiston sanakirjassa