Wikipedia
Katso artikkeli Metron Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

metron (5)

  1. (runousoppi) antiikin kreikkalaisten runomittojen perusyksikkö, joka vastaa runojalkaa tai koostuu useammasta jalasta

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi metron metronit
genetiivi metronin metronien
metroneiden
metroneitten
partitiivi metronia metroneita
metroneja
akkusatiivi metron;
metronin
metronit
sisäpaikallissijat
inessiivi metronissa metroneissa
elatiivi metronista metroneista
illatiivi metroniin metroneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi metronilla metroneilla
ablatiivi metronilta metroneilta
allatiivi metronille metroneille
muut sijamuodot
essiivi metronina metroneina
translatiivi metroniksi metroneiksi
abessiivi metronitta metroneitta
instruktiivi metronein
komitatiivi metroneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo metroni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

metron

  1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta metro
  2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta metro

Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

metron (monikko metrons)

  1. (kirjallisuus) metron

Ruotsi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

metron

  1. (taivutusmuoto) yksikön määräinen muoto sanasta metro