metsästäjä

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

metsästäjä (10)

  1. henkilö, joka työkseen tai harrastuksekseen metsästää

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈmet̪sæsˌt̪æjæ/
  • tavutus: met‧säs‧tä‧jä

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi metsästäjä metsästäjät
genetiivi metsästäjän metsästäjien
(metsästäjäin)
partitiivi metsästäjää metsästäjiä
akkusatiivi metsästäjä;
metsästäjän
metsästäjät
sisäpaikallissijat
inessiivi metsästäjässä metsästäjissä
elatiivi metsästäjästä metsästäjistä
illatiivi metsästäjään metsästäjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi metsästäjällä metsästäjillä
ablatiivi metsästäjältä metsästäjiltä
allatiivi metsästäjälle metsästäjille
muut sijamuodot
essiivi metsästäjänä metsästäjinä
translatiivi metsästäjäksi metsästäjiksi
abessiivi metsästäjättä metsästäjittä
instruktiivi metsästäjin
komitatiivi metsästäjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo metsästäjä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

hirvenmetsästäjä, kykyjenmetsästäjä, metsästäjäkansa, metsästäjänleike, metsästäjä-keräilijä, metsästäjänpihvi, metsästäjäntutkinto, pääkallonmetsästäjä, salametsästäjä, turkismetsästäjä

Aiheesta muuallaMuokkaa