Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

mielettömyys (40)

  1. se, että on mieletön

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmie̯let̪ˌt̪ømyːs/
  • tavutus: mie‧let‧tö‧myys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mielettömyys mielettömyydet
genetiivi mielettömyyden mielettömyyksien
partitiivi mielettömyyttä mielettömyyksiä
akkusatiivi mielettömyys;
mielettömyyden
mielettömyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi mielettömyydessä mielettömyyksissä
elatiivi mielettömyydestä mielettömyyksistä
illatiivi mielettömyyteen mielettömyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mielettömyydellä mielettömyyksillä
ablatiivi mielettömyydeltä mielettömyyksiltä
allatiivi mielettömyydelle mielettömyyksille
muut sijamuodot
essiivi mielettömyytenä mielettömyyksinä
translatiivi mielettömyydeksi mielettömyyksiksi
abessiivi mielettömyydettä mielettömyyksittä
instruktiivi mielettömyyksin
komitatiivi mielettömyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mielettömyyde-
vahva vartalo mielettömyyte-
konsonantti-
vartalo
mielettömyyt-

Etymologia muokkaa

sanan mieletön vartalosta mielettöm- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Anagrammit muokkaa

ilmeettömyys

Aiheesta muualla muokkaa