mielitietty
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (vanhahtava) henkilö, joka on jonkun romanttisen rakkauden kohde, mutta (tavallisesti) ei vielä puoliso
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmie̯liˌt̪ie̯t̪ːy/
- tavutus: mie‧li‧tiet‧ty
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mielitietty | mielitietyt |
| genetiivi | mielitietyn | mielitiettyjen |
| partitiivi | mielitiettyä | mielitiettyjä |
| akkusatiivi | mielitietty; mielitietyn |
mielitietyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mielitietyssä | mielitietyissä |
| elatiivi | mielitietystä | mielitietyistä |
| illatiivi | mielitiettyyn | mielitiettyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mielitietyllä | mielitietyillä |
| ablatiivi | mielitietyltä | mielitietyiltä |
| allatiivi | mielitietylle | mielitietyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mielitiettynä | mielitiettyinä |
| translatiivi | mielitietyksi | mielitietyiksi |
| abessiivi | mielitietyttä | mielitietyittä |
| instruktiivi | – | mielitietyin |
| komitatiivi | – | mielitiettyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | mielitiety- | |
| vahva vartalo | mielitietty- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. romanttisen rakkauden kohde
|