miero

Suomi

Substantiivi

miero

1. (ylätyyliä) kodin ulkopuolinen maailma; kulkurina tai hylättynä kodittomana (kerjäläisenä) maailmalla olo

Ääntäminen

• IPA: /ˈmie̯ro/
• tavutus: mie‧ro

Etymologia

Venäjän tai itäslaavin variantin maailmaa tarkoittavasta sanasta; venäjän мир ("mir").

Liittyvät sanat

• mierolainen

Idiomit

• joutua mieron tielle

Aiheesta muualla

• miero Kielitoimiston sanakirjassa