miestappio

Suomi

Substantiivi

miestappio

1. sodassa kaatunut henkilö tai henkilöstö

   Miestappio oli valtava ja tämän seurauksena jouduin lähes pystymetsästä ryhmänjohtajaksi.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmie̯sˌt̪ɑpːio/
• tavutus: mies‧tap‧pi‧o

Etymologia

• yhdyssana sanoista mies ja tappio

Aiheesta muualla

• miestappio Kielitoimiston sanakirjassa