Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

miinaaja (10)

  1. perhonen, jonka toukka syö lehteä pintakerrosten välistä piiloutuakseen saalistajilta

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmiːnɑːjɑ/
  • tavutus: mii‧naa‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi miinaaja miinaajat
genetiivi miinaajan miinaajien
(miinaajain)
partitiivi miinaajaa miinaajia
akkusatiivi miinaaja;
miinaajan
miinaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi miinaajassa miinaajissa
elatiivi miinaajasta miinaajista
illatiivi miinaajaan miinaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi miinaajalla miinaajilla
ablatiivi miinaajalta miinaajilta
allatiivi miinaajalle miinaajille
muut sijamuodot
essiivi miinaajana miinaajina
translatiivi miinaajaksi miinaajiksi
abessiivi miinaajatta miinaajitta
instruktiivi miinaajin
komitatiivi miinaajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo miinaaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

miina + -ja

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa