minimipalkka

Suomi

Substantiivi

minimipalkka

1. (arkikieltä) vähimmäispalkka

Ääntäminen

• IPA: /ˈminimiˌpɑlkːɑ/
• tavutus: mi‧ni‧mi‧palk‧ka

Etymologia

yhdyssana sanoista minimi ja palkka

Käännökset

1. vähimmäispalkka

Ks. vähimmäispalkka

Aiheesta muualla

• minimipalkka Kielitoimiston sanakirjassa
• minimipalkka Tieteen termipankissa