missfalle

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä missfallen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä missfallen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä missfallen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä missfallen