misshandelte

Saksa

Verbi

misshandelte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä misshandeln
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä misshandeln
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä misshandeln
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä misshandeln
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta misshandelt (joka on partisiipin perfekti sanasta misshandeln)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta misshandelt (joka on partisiipin perfekti sanasta misshandeln)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta misshandelt (joka on partisiipin perfekti sanasta misshandeln)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta misshandelt (joka on partisiipin perfekti sanasta misshandeln)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta misshandelt (joka on partisiipin perfekti sanasta misshandeln)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta misshandelt (joka on partisiipin perfekti sanasta misshandeln)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta misshandelt (joka on partisiipin perfekti sanasta misshandeln)