missleitete

Saksa

Verbi

missleitete

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä missleiten
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä missleiten
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä missleiten
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä missleiten
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta missleitet (joka on partisiipin perfekti sanasta missleiten)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta missleitet (joka on partisiipin perfekti sanasta missleiten)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta missleitet (joka on partisiipin perfekti sanasta missleiten)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta missleitet (joka on partisiipin perfekti sanasta missleiten)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta missleitet (joka on partisiipin perfekti sanasta missleiten)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta missleitet (joka on partisiipin perfekti sanasta missleiten)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta missleitet (joka on partisiipin perfekti sanasta missleiten)