misstraue

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä misstrauen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä misstrauen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä misstrauen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä misstrauen