misstraute

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä misstrauen
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä misstrauen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä misstrauen
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä misstrauen