mojäng

Ruotsi

Substantiivi

mojäng yl. (3) (yks. määr. mojängen[luo], mon. epämäär. mojänger[luo], mon. määr. mojängerna[luo])

1. (arkikieltä) vekotin, härpäke

Ääntäminen

• IPA: /mʊˈjɛŋ/

Tavutus

• tavutus: mo‧jäng

Aiheesta muualla

• mojäng Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)