monomi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamonomi (5)
- (matematiikka) yksiterminen polynomi
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | monomi | monomit |
| genetiivi | monomin | monomien (monomein) |
| partitiivi | monomia | monomeja |
| akkusatiivi | monomi; monomin |
monomit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | monomissa | monomeissa |
| elatiivi | monomista | monomeista |
| illatiivi | monomiin | monomeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | monomilla | monomeilla |
| ablatiivi | monomilta | monomeilta |
| allatiivi | monomille | monomeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | monomina | monomeina |
| translatiivi | monomiksi | monomeiksi |
| abessiivi | monomitta | monomeitta |
| instruktiivi | – | monomein |
| komitatiivi | – | monomeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | monomi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaakreikan monos 'yksi' ja nomos 'laki, sääntö'