Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

moodi (5)

  1. laitteen tai ohjelman tila; toimintatila, toimintatapa
    Kamera oli makromoodissa.
  2. (musiikki) kirkkosävellaji
    miksolyydinen moodi
  3. (tilastotiede, matematiikka) aineistossa useimmin esiintyvä arvo; valta-arvo, tyyppiarvo
    Lukusarjan 1, 1, 2, 4, 6 moodi on 1.
  4. (kieli) tapaluokka, modus
  5. (filosofia) olemisen tai tapahtumisen perustapa, substanssin itsenäinen tila tai laatu

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmoːdi/
  • tavutus: moo‧di

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi moodi moodit
genetiivi moodin moodien
(moodein)
partitiivi moodia moodeja
akkusatiivi moodi;
moodin
moodit
sisäpaikallissijat
inessiivi moodissa moodeissa
elatiivi moodista moodeista
illatiivi moodiin moodeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi moodilla moodeilla
ablatiivi moodilta moodeilta
allatiivi moodille moodeille
muut sijamuodot
essiivi moodina moodeina
translatiivi moodiksi moodeiksi
abessiivi mooditta moodeitta
instruktiivi moodein
komitatiivi moodeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo moodi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

latinan modus

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

komentomoodo, sanelumoodo

Aiheesta muualla muokkaa

  • moodi Kielitoimiston sanakirjassa
  • moodi Tieteen termipankissa