Wikipedia
Katso artikkeli Morfeemi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

morfeemi (5)[1]

  1. (kielitiede) kielen pienin merkityksen sisältävä rakenneosa
    Vartalo, monikon tunnus tai sijapääte ovat morfeemeja.
    Suomen sanassa 'talossani' on kolme morfeemia: 'talo', jossakin olemista merkitsevä inessiivin tunnus '-ssa' ja yksikön ensimmäisen persoonan omistusliite '-ni'.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmorfeːmi/
  • tavutus: mor‧fee‧mi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi morfeemi morfeemit
genetiivi morfeemin morfeemien
(morfeemein)
partitiivi morfeemia morfeemeja
akkusatiivi morfeemi;
morfeemin
morfeemit
sisäpaikallissijat
inessiivi morfeemissa morfeemeissa
elatiivi morfeemista morfeemeista
illatiivi morfeemiin morfeemeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi morfeemilla morfeemeilla
ablatiivi morfeemilta morfeemeilta
allatiivi morfeemille morfeemeille
muut sijamuodot
essiivi morfeemina morfeemeina
translatiivi morfeemiksi morfeemeiksi
abessiivi morfeemitta morfeemeitta
instruktiivi morfeemein
komitatiivi morfeemeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo morfeemi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5