morkkaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamorkkaaminen (38)
- teonnimi verbistä morkata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | morkkaaminen | morkkaamiset |
| genetiivi | morkkaamisen | morkkaamisten morkkaamisien |
| partitiivi | morkkaamista | morkkaamisia |
| akkusatiivi | morkkaaminen; morkkaamisen |
morkkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | morkkaamisessa | morkkaamisissa |
| elatiivi | morkkaamisesta | morkkaamisista |
| illatiivi | morkkaamiseen | morkkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | morkkaamisella | morkkaamisilla |
| ablatiivi | morkkaamiselta | morkkaamisilta |
| allatiivi | morkkaamiselle | morkkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | morkkaamisena (morkkaamisna) |
morkkaamisina |
| translatiivi | morkkaamiseksi | morkkaamisiksi |
| abessiivi | morkkaamisetta | morkkaamisitta |
| instruktiivi | – | morkkaamisin |
| komitatiivi | – | morkkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | morkkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
morkkaamis- | |